Anne Alho, kuvanveistäjä, 1955
Suomen kuvanveistäjäliiton- ja Jyväskylän taiteilijaseuran jäsen
» esittely kuvataiteilijamatrikkelissa

puhelin: 050 592 3897
sähköposti: anne.alho@kolumbus.fi

 

Kuvanveistäjäksi olen valmistunut 1984 Kankaanpääntaidekoulusta, jonka jälkeen olen tehnyt paljon opetustöitä ja pedagogiset opinnot suoritin Taideteollisessa korkeakoulussa 1995.

Tällä hetkellä minulla on opetusministeriön myöntämä viisivuotinen taiteilija-apuraha.

Teoksiani on ollut esillä 1976 lähtien erilaisissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä. Omia veistosnäyttelyitä minulla on ollut noin parikymmentä mm. Helsingissä Galleria Sculptorissa, TM-Galleriassa ja Taidegraafikoilla sekä Bakeliittibambissa.

Teosteni materiaalit vaihtelevat suunnattomasti aiheen sisällöistä riippuen, mutta erityisen läheistä minulle on teräs ja sen mahdollinen liike contra tila ja aika. Teoksiani on useissa julkisissa kokoelmissa: mm. Jyväskylän kupunki, Porin Taidemuseo, Keuruun kaupunki, Kouvolan Taidemuseo, Oulun taidemuseo, K-S keskussairaalan kuntainliitto, K-S Kulttuurirahasto, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki, Valtion taidekokoelmat, Mannilan taidesäätiö, Hyvinkään taidemuseo, Kankaanpään taidekoulu, Heralan taidesäätiö, Suomen taideyhdistys, Tuulensuun taidesäätiö, Kauko Sorjosen taidesäätiö, SOK:n taidekokoelmat, Helsingin taidemuseo, Wäinö Aaltosen museo.

Julkisia teoksia minulla on monia, joista mielenkiintoisimpia ehkä on ympäristöteos (yhdessä Harald Karstenin kanssa 2004) valmistunut "Unelmia" Jyväskylän Seppälän Citymarketin piha-alueella. Muuten minulle rakkaita teoksia ovat olleet toteuttaa erityisesti Vaasan Yliopiston campus-alueella oleva "Sopimus", Kankaanpäähän sijoitettu "Portrait" ja Jyväskylässä Kuokkalan kartanon puistossa oleva päivävarjo "Pieni hetki", joka kuvaa vanhan rakennuksen heräämistä entiseen loistoonsa.

Tällä hetkellä olen kiinnostunut tästä Välittämö-valittamo jutusta, voisiko taideteos olla yritys tai päinvastoin? Taiteilijoiden sosiaaliturva yms. asiat ovat myös tärkeitä ja ehkä sellainen tottelemattomuus juuri painottaen sitä, että mikä on luovan työn työntekijän ja substanssintuottajan asema tällä hetkellä Suomessa, mitkä ovat osapuolten vastuut ja oikeudet. Miten pieni ammatinharjoittaja saa tuntea työnsä tuloksia arkielämässä, vai saako ollenkaan, ollanko aivan tyhjän päällä? Olisiko mahdollisuus ponnistella yhdessä käytännönläheisesti kaikkien osapuolten parhaaksi.